Zelos

KRJ:n alaiset kouluratsastuskilpailut

Kilpailupäivä: 20.01.2019
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 19.01.2019
Järjestyspaikka: Zelos
Vastuuhenkilö: Loci, VRL-12679 virtuaali@kolkko.net
Arvontatapa: Tarina

- Hevonen saa osallistua korkeintaan kahteen luokkaan kilpailuissa
- Ratsastaja saa tuoda kuhunkin luokkaan korkeintaan 3 hevosta
- Yhteen luokkaan otetaan korkeintaan 30 osallistujaa.
-Ratsastajan VRL-tunnus pakollinen, hevosen VH-tunnus vapaaehtoinen. Seuraan kuuluminen suositeltavaa.

Kilpailut järjestetään Zeloksen uudessa toimipisteessä Suomessa. Trailereille ja hevosautoille on varattu tilaa tallirakennuksen ja maneesin väliseltä alueelta ja henkilökunta on ohjaamassa liikennettä. Mikäli parkkitilaa ei riitä kaikille tallin ja maneesin välistä, on maneesin takana lisää tilaa. Henkilöautot toivotaan jätettäväksi päärakennuksen viereiselle parkkipaikalle. Verryttelely tapahtuu maneesia vastaapäätä olevalla kentällä, jolla on hyvä ja pitävä lumipohja. Käsihevosille on varattu tila kentän viereisestä tarhasta. Kilpailijoiden on mahdollista saada käyttöönsä hevosille vuokrakarsinoita vastavalmistuneesta alatallista, jossa ei vielä ole ollut hevosia.

Luokkien ohjeistukset

Yleisesti
Tuotoksen suosituspituus on 100-300 sanaa, mutta suosituspituudesta poikkeaminen ei vaikuta sijoitukseen. Tuotos ei saa koskea itse kisasuoritusta (lähtömerkin ja radalta poistumisen välinen aika.) Tuotoksien arviointiin vaikuttavat tuomarin huvittuneisuus ja oikeinkirjoitus, huvittuneisuuden ollessa pääpainona.

Luokat 1 & 3 Kirjoita tarina, jonka otsikko voisi olla "Paisti pakomatkalla" tai "Hevonen/poni karkuteillä".
Luokat 2 & 4 Kirjoita tarina, jonka otsikko voisi olla "Kesäkuntoon 2019, ehkä."

Luokat

1. Helppo C
2. Helppo B
3. Helppo A
4. Vaativa B

Osallistuminen otsikolla KRJ Tarina, sähköpostiin lociness@gmail.com, muodossa:
Luokka nro
Ratsastaja (VRL-00000) - Hevosen nimi VH00-000-0000
Tuotos

tulokset

Luokka 1

1. Ponnie (VRL-14761) - Lumon Helmi VH19-027-0001
Ponnie istuskeli tukevasti vuokrakarsinan eteen nostetun heinäpaalin päällä. Hän selasi paksua vihkoa, johon oli merkittynä tulevan kuukauden ja vuoden tavoitteita. Ponnien selän takaa kuului tasaisin väliajoin hiljainen pärskähdys tai turhautunut pään heilautus. Helmi ei voinut sietää odottelua, ja Ponnien karsinan eteen raahaama heinäpaali koetteli toden teolla tamman kärsivällisyyttä. Ponnie ympyröi tammikuun kahdennenkymmenennen päivän - koulukilpailut Zeloksessa.

Nainen nousi heinäpaalin päältä ja samassa Helmen pää nousi ja turpa ilmestyi kuin käskystä karsinan kaltereiden väliin. Ponnie totesi Helmelle, että mikäli poni haluaa olla tulevana kesänä kisakunnossa, täytyisi herkuttelu jättää välistä ja ruuankin ponineiti saisi vasta kisasuorituksen jälkeen. Helmi luimisti korviaan, ihan kuin se olisi ymmärtänyt mitä nainen hänelle seposti. Kello oli jo sen verran paljon, että Ponnien olisi aloitettava tamman valmistelu, jotta Helmi olisi valmiina lämmittelyyn. Ponnie oli oppinut virheistään, joten Helmi oli puunattu valmiiksi jo ennen lähtöä Zeloksen kisoihin.

Niinpä jäljelle jäi enää varustaminen, jonka piti olla helppo ja kivuton toimenpide. Tässä vaiheessa on varmaan turha korostaa: piti. Helmi seilasi käytävää puolelta toiselle keinuvan laivan lailla, siinä nainen sitten yritti saada satulan keskelle ponineidin selkää. Lopulta satula saatiin kuin saatiinkin ponin selkään ja nainen huokaisi helpotuksesta. Suitset olivat jääneet trailerille, nainen ajatteli ja katsoi sitten poniaan. Paikka, Ponnie totesi ääneen ja osoitti kädellään Helmeä. Helmi huiskautti päätään ja jäi keinumaan käytävälle edes taas heiluen. Ponnie asteli trailerille ja nappasi varustekaapista Helmen suitset.

Matkalla takaisin tallin henkilökuntaan kuuluva nainen juoksi Ponnien ohi. Ponnie ihmetteli mikä hoppu tällä oli ja kuunteli ohimennen toisen naisen huudahtavan hänelle, että rehuvarastoon oli juossut kovaa vauhtia pieni hevonen. Ponnie ihmetteli, miten joku hevonen olikin löytänyt juuri rehuvaraston puolelle, kunnes hän pääsi takaisin talliin, ja paikalle johon hän oli jättänyt Helmen. Poni ei ollut käytävällä. Ponnien kasvoille kohosi puna, kun hän huomasi katkenneet narut, joilla Helmi oli ollut kiinni käytävällä.

Vuokrakarsinan edessä ollutta heinäpaalia oli selvästi maisteltu. Heinistä käytävälle muodostuva vana paljasti rikollisen reitin. Ponnie seurasi heinätuppoja kohti hänen arvioimaansa rehuvarastoa, jossa häntä odotti tuttu näky. Helmi seisoi kumoon tuupattujen rehuastioiden vieressä, samalla Ponnien ohi juossutta naista päällään tuuppien. Ponnie mietti jo, että sanoisi että hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan kenen tuo karannut poni oli, mutta lopulta hän nolostuneena lunasti Helmen naiselta, joka ei näyttänyt sen suuremmin arvostavan tamman järjestämää välikohtausta.

Loppu hyvin kaikki hyvin: Helmi pääsi hetkeksi mutustamaan karsinan edessä ollutta heinäpaalia karsinaan, Ponnien kiiruhtaessa siivoamaan rehulaa Helmen jäljiltä. Ponineiti oli tyytyväinen saatuaan heinänsä, joten suitset laitettiin päähän vaivatta ja ratsukko ehti kuin ehtikin oman luokkansa lämmittelyyn ajallaan.

Luokka 2

Luokka 3

Luokka 4

1. JP (VRL-01948) - Veniro
Hei: uusi vuosi, uudet kujeet! Tai no, en tiedä voiko viidettä kertaa surullisenkuuluisan uudenvuoden dieetin aloittamista kutsua järin uudeksi kujeeksi, mutta siihen minä jälleen ryhdyin - ja tällä kertaa päätin olla tiukempi itselleni kuin koskaan. Tammikuun ensimmäinen päivä vuonna 2019 oli tiistai, ja minä aloitin päivän syömällä yhden omenan ja sitten juoksemalla niin pitkän lenkin kun huonoilla keuhkoillani kykenin. Kotiin päästyäni en syönyt mitään, vaan riensin sen sijaan paikalliselle salilleni ostamaan jäsenyyden ja kyykkäsin sitten itseni henkihieveriin. Tultuani kotiin paistoin itselleni terveellisen, maustamattoman kananrinnan. En ollut kuitenkaan vielä aivan tyytyväinen ensimmäisen päivän suoritukseeni, joten päätin vielä mennä tallille ratsastamaan yhden haastavimmista hevosistani - Veniron. Kimo ori mulkaisi minua karsinan nurkasta astellessani sen luokse satula käsilläni. "Hei poika, nyt hankitaan sinutkin kesäkuntoon!". Vedimme yhdessä tunnin pituisen treenin keskittyen laukanvaihtoihin ja pohkeenväistöihin. Päästyämme takaisin talliin olimme molemmat hiestä märkiä ja Veniro katsoi minua kyllästyneesti, kun kiikutin satulan pois sen karsinasta. No, ehkä kerrankin harvinaisen hyvin käyttäytynyt orini ansaitsisi yhden pienen porkkanan palkinnoksi treenistä, olihan sentään uudenvuodenpäiväkin. Toin porkkanasäkin Veniron karsinalle, annoin sille yhden porkkanan pussista ja katselin, kun ori rouskutteli herkkunsa tyytyväisenä. Mmm, ruokaa.. Nälkä iski minuun yllättäen kuin äkäinen potku suoraan vatsaan. Ruokaa - pakko saada ruokaa! Otin itselleni yhden porkkanan porkkanasäkistä, pesin sen ja söin sen. Lisää. Pesin toisenkin porkkanan. Ei riitä. Tästä eteenpäin asiat niin kutsutusti eskaloituivat, ja seuraava asia mitä muistan on se, että eräs tallityttömme löysi minut makaamasta käytävältä - olin pyörtynyt suoraan maahan Veniron karsinan eteen liian vähäisen syömisen takia. Sain luonnollisesti pitkän läksytyksen ruokailun tärkeydestä ja omasta typeryydestäni. Löysimme taukohuoneesta puolikkaan suklaalevyn, jonka minä sitten mussutin pikaisesti verensokerin nostamiseksi. Syödessäni suklaata jälleen Veniron karsinan vieressä katsoi orini minua edelleen kyllästyneen, tai itse asiassa melkein häpeilevän näköisenä. "Ei hätää poika, kyllä me vielä hankkiudutaan kesäkuntoon. Mutta ehkä 2020."